Gaudín Barcelona

Barcelona on Antonio Gaudín kaupunki. Hänen omaperäinen arkkitehtuurinsa näkyy kaikkialla ja miljoonat turistit ihailevat vuosittain hänen töitään. Itse lumouduin tietystikin Sagrada Familiasta, Casa Batilósta ja Palau Güellista. Parc de Güell ei minua niinkään innostanut. Sehän jäikin vähän kesken, koska toivottua asuinaluetta ei sinne saatu aikaan.

Antonio Gaudí (1852 - 1926) sairasti vakavaa reumatismia, minkä vuoksi joutui pysyttelemään aloillaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Hän käytti aikaansa luonnon tutkimiseen, mikä näkyy hänen arkkitehtuurinsa luonnonmuodoissa. 73-vuotiaana kerjäläisen näköinen Gaudí joutui raitiovaunun töytäisemäksi ja menehtyi saamiinsa vammoihin muutamassa päivässä.

Sagrada Familia


Ulkopuolella satojen metrien kiemurteleva jono, joka aamu... Niinpä tyydyin ensimmäisellä Barcelonan vierailulla ihastelemaan katedraalia vain ulkoa. Toisella visiitillä ohitin jonon opastetulla kierroksella - ja kyllä kannatti! Opas kertoi sisäpilarien kasvimuodoista, niiden rakenteesta ja asennosta; lasimaalausten värimaailmasta, mikä oli erilainen ilmansuuntien mukaan... Huokailin ihastuksesta. Monta katedraalia ja kirkkoa olen elämässäni nähnyt, mutta tämä on niistä sykähdyttävin.

Palau Güell

Eusebio Güell oli miljonääri, monella alalla toimiva liikemies. Gaudí suunnitteli Palau Güellin perheen asunnoksi. Se sijaitsee Ramblan ja oopperan kupeessa. Gaudín kädenjälki ei rajoittunut vain arkkitehtonisiin rakenteisiin, vaan hän suunnitteli sisustuksen yksityiskohtia myöten: upeita puuleikkauksia oviin ja saranoihin, takorautaiset ikkunanpielet, portaikot, sisäkattojen kupolit... Väritys oli aika tumma, mutta yksityiskohtien runsaus häikäisevää. Ja ikkunasta näkyi tämän päivän Barcelonan vilkas katuelämä. Melkoinen kontrasti.

Casa Batiló

Josep Batiló oli tekstiilipohatta, joka antoi talonsa muutostyöt Gaudín suunniteltavaksi. Rakennuksessa on 8 kerrosta, kukin pinta-alaltaan noin 450 m2. Casa Batilón julkisivut ovat upeita takorautaisine koristeineen. Kaakelipinnoitettu sisäpiha jäi myös mieleeni. Sinisävyiset kaakelit ovat alakerroksissa vaaleammat, koska valoa on vähän, väri syvenee yläkerroksiin mentäessä valonmäärän lisääntyessä. Huikeata on ajatella, että kaikki tuo ja edistykselliset tuuletustekniikat ym. toteutettiin 1800-1900-lukujen vaihteessa.


Kuvat netistä.