Taivaalla leiskuu

Revontulet - pohjanpalot - Aurora borealis... 

Nuo kiehtovat tanssivat taivaantulet ovat aina kiehtoneet ihmistä. 

Kun Etelä-Euroopassa valittaa Suomen pimeää ja kylmää kaamosaikaa,
saa vastaukseksi iloisen 'Mutta teillähän on revontulet!'

Niinpä niin, mutta itse en tähän ikään mennessä ole vielä kertaakaan
revontulia onnistunut näkemään. Tunnen siis itseni vähän vajavaiseksi,
kun matkailijat aina Japania myöten yhdistävät Suomen niihin.

Wikipedia kertoo revontulista paljon asiaa. Itseäni kiinnostaa myös se, 

miten revontulet näkyvät kansanperinteessä ja uskomuksissa. 

Kolttasaamelaiset uskoivat revontulien olevan
vertavuotaviin haavoihin kuolleiden vainajien verta - ei kovin miellyttävä ajatus.

Paljon mukavammalta tuntuu uskomus, että revontulet johtuivat
valkyyrioiden kimaltelevista haarniskoista 

heidän ratsastaessaan pohjoisen yötaivaan alla.

Kalevalassa Pohjolaan matkaavat näkivät myös Pohjan porttien hehkua:

Portit Pohjolan näkyvi,

Paistavi pahat veräjät,

Kannet kirjo kiimottavat

Miehen syöjästä kylästä,

Urohon upottajasta.

Jospa vuodelle 2016

esittäisi muutaman toiveen...

Yksi niistä olisi, että kerrankin näkisin kunnon

revontulet!

Samalla lähetän kiitokset teille ihanat uudet blogiystävät!
Kommenteistanne ja oivaltavista hauskoista hetkistä.
Luodaan yhdessä
ensi vuonnakin mukavia hetkiä!

Hyvää Uutta Vuotta 2016! 

Kuvat Pekka Hatunen

Dagen efter - julen

Pyhien jälkeen on aina vähän pöllämystynyt olo. Niin nytkin. On syöty ja seurusteltu, syöty ja seurusteltu... Ja ulkoilut minimissään vesisateen takia. Tänään laskeudutaan ihanaan arkeen, sillä arki on minulle kyllä mieluisinta. Eikä tänään ole yhtään mitään valittamista!

• Aivan huikea kirkas pakkassää, meillä - 7C.  Maassa hivenen lunta, sen alla ei liukasta missään, ei tuulta, aurinko paistaa! Olipa kiva aamulenkki, tämän talven ensimmäinen pakkassäässä.

• Juuri syötiin puolison kanssa viimeiset jouluruuat.  Kerrankin on osattu ostaa ja laittaa sopivasti eikä tarvitse laatikoita koko kevätkautta syödä. Viimeinen konvehtirasiakin hyvää vauhtia tyhjenemässä...

• Takassa tuli, kädessä kirja. Aika rentoutua ja laskeutua vuoden viimeiseen viikkoon. Mietiskellä ajatuksia alkavalle vuodelle...
• Mutta ehkä ensin pienet nokoset!

Hyasinttien turvakoti

Olen aamuvirkku. Minulle on tullut tavaksi istahtaa aamulla koneen ääreen.
Juon kahvia ja syötän katin. Sitten luen sähköpostit, facebookin ja uutiset.
Ja päivitän blogin. 

En osaa olla, joten ihan pikkuinen juttu tässä kahvin lomassa...

Meidän katti oli aivan kiihkoissaan hyasinteista. Netistä luin, että ylenmäärin syötyinä ne ovat kissoille myrkyllisiä. Sitten keksin sijoittaa ne Tunisiasta ostettuun lintuhäkkiin, suojaan pieniltä hampailta.
Kauneus kyllä kärsii, mutta tuoksu tuntuu!

Ja tässä tämä hyasinttien maistelija on - maailman viattomin ilme nassullaan.

Uusia kuvia en katista tänä aamuna ottanut. Tuossa se makaa näppäimistön vieressä, venyttelee ja keikistelee.
Ja kehrää niin että ikkunoista kurkistelevat tontutkin kuulee...

Tykkään tästä pienestä yhteisestä aamuhetkestämme. Isäntä on aamu-uninen eikä ole vielä herännyt...


Näin alkaa hyvä joulukuun päivä!

Merry Christmas!

Tämä bloggari hiljenee, tontutkin jo hiipinee...

Tuikkikoon tähtöset, leikkiköön lapsoset!

Oikein riemukasta tai sitten rauhallista joulunaikaa kaikille

 - kullekin tarpeen mukaan!

Muiden haasteeseen osallistuvien kuvat.

Lumen ja jään maasta

Ei, ei täällä etelässä ole edelleenkään lunta. Muutama haituva leijaili aamulenkillä, mutta sitten sekin loppui. Mutta onneksi on ystäviä, jotka asuvat lumen ja jään maassa! Ja osaavat kuvata! Toivon että näiden Pekan ihanien kuvien myötä saatte hiukan talven ja joulun tunnelmaa, tekin jotka asutte täällä mustassa etelässä.

Kaikki kuvat Pekka Hatunen

Ethän kopioi kuvia ilman lupaa.

Addictio joulutunnelmissa

Oi, joutuos kirkkahin jouluyö!

Pieni muistutus pääkaupunkiseutulaisille! Kaikilla on kalenterit varmaankin täynnä tekemistä ja menoja, mutta ehkä huomiselle illalle voi tehdä tilaa Kamarikuoro Addiction joulukonsertille Pyhän Sydämen tunnelmallisessa kappelissa.

Addictio tuo joulun tuttujen suomalaisten joululaulujen sekä perinteisen ja uudemman joulumusiikin kera.

Samalla kuoro palaa esiintymään alkuaikojensa rakkaaseen harjoitus- ja konserttipaikkaan, Pyhän Sydämen kappeliin.

Ohjelmassa mm. Sibelius, Kuula, Madetoja, Rahmaninov, Pärt, Palestrina ja Poulenc.

18. joulukuuta 2015 klo 18:00, Pyhän Sydämen kappeli, Kirstinkatu 1, Helsinki

Liput 15 euroa, tuntia ennen ovelta.
Tervetuloa!

Addiction 10-vuotisjuhlakonsertista kirjoitin täällä.


Kuvat netistä

Joulutunnelma hakusessa...

Meitä suomalaisia hemmotellaan yleensä ihanalla valkoisella joululla,
myöskin täällä etelässä. 

Mutta tänä vuonna taitaa jäädä haaveeksi.
Ilmatieteenlaitoksen sääennuste ulottuu jouluaattoon asti. 

Muutama lumihiutale näkyy, mutta kun ollaan plusasteissa, räntänä se tulee.

Joten täytyy joulutunnelmaa ja joulumieltä etsiä muista asioista. 

Sitäpaitsi joulua vietetään ainaisen kesän maissa,
helteissä ja palmujen katveissa. 

Joten ei valitella ja aletaan totutella ilmastonmuutoksen tuomiin ilmiöihin.

Meillä on luminen metsä seinällä,
jossa metsien kuningas laukkaa tyytyväisenä. 

Taulu on puolison perimä, taiteilija Juhana Akkanen.
En kovin ihastunut tähän ole, 

mutta lumen ja talvitunnelman korvikkeena puoltaa paikkaansa.

Meillä on muutenkin vähän erilainen joulu.
Meidän belgi kuoli kesällä ja tilalle tuli katti. 

Se syö aivan kaiken kasvavan :((
Viherkasvit on siirretty katilta kiellettyyn huoneeseen jo aikoja sitten.
Sinne päätyivät myös hyasinttini kun uhkasivat tulla nakerretuiksi.

Ei siis joulukukkia tänä vuonna. 

Kynttilöidenkin suhteen ollaan aika varovaisia, koska tätä energiapakkausta ei pidätä mikään. Sähkökynttelikköjä ja Led-pöytäkynttilöitä siis enimmäkseen. 

Nuo ovat yllättävän aidon näköisiä, jopa liekki hiukan värisee.

Mitenkäs teillä muilla. Miten lumeton joulu näkyy ja tuntuu teidän tunnelmissanne?

Mukavaa joulunodotusta edelleen!

Upeaa kukkataidetta

Netissä sattui silmiini aivan upeita Nancy Medinan kukkamaalauksia, jotka varmaankin puutarhaihmisiä ilahduttavat kovastikin nyt pimeimpänä vuodenaikana. Enemmän Nancysta, taulujen tekijästä voit lukea täällä.

Named one of the best floral and botanical artists by American Art Collector magazine, Nancy is a master signature artist and instructor for the Dallas Arboretum whose paintings and videos are collected around the world. Put a little joy in your brush and join her for a workshop in Europe and the US!

Nautitaan silmillämme!

Kuvat Nancy Medina Art

DIY - kransseja

Jostain syystä olen vuosien varrella hamstraillut kaikkea pientä joulusälää. 

Johtuu siitä, että vanha kunnon Tiimari sijaitsi kotimatkani varrella. 

Päätinpä tuhota laatikollisen pieniä koristeita kransseja askartelemalla. 

Syntyi montakin aika naivistista, ehkei kovin tyylikästä... 

Mutta eikös joulu ole lasten ja lastenmielisten juhla!

Pikkuisessa pyöreässä ovikranssissa on naivistisia enkeleitä.

Kastanjakranssi on tehty meriheinäpohjaan kuumaliimapyssyllä liimailemalla. 

Koristeeksi vain pieniä kultatähtiä.

Sydämenmuotoiseen meriheinäkranssiin liimailin poroja...

Aikaisemmin syksyllä askartelin tuon mustikkakranssin ja tuijakranssin, jotka näkyvät blogin oikeassa palkissa.

Tämä punainen ei ole itsetehty, vaan vuosientakainen ostokranssi, josta edelleen tykkään.

Ihanaista joulunodotusta kaikille!

Lisään tähän linkin Pienen linnun blogiin, jos haluat katsella
lisää joulutunnelman tuojia joulukuun Makrotex-haasteessa.

Itsenäisyyspäivänä

Sininen ja valkoinen - värit ovat vapauden

Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin,

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.

Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?

Tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen. 

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.

Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.

Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen. 

Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.

Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin.

Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.

Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden. 

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.

Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.

Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Sävel & sanat Jukka Kuoppamäki

Kauneus - Makrotex-haaste

Pienen linnun Makrotex-haasteena on tällä viikolla kauneus tai komeus. Komeuden yhdistän maskuliinisuuteen tai johonkin isoon ja vaikuttavaan, ehkä pömpöösiinkin asiaan... Komeaa miestä ei ole malliksi eikä muutakaan komeaa ympärillä, joten valitsen kauneuden.

Itselleni kaunista juuri nyt on puhtaan valkoinen väri ja fengshuijattu ympäristö. Marraskuun kollaasissa jo kerroin, että vihdoinkin olohuone on saanut uuden ilmeen. Kotini ei ole valkoinen, ei mitään white on white -tyyliä ollenkaan. Nuorena minulla oli yksi musta-valko-kromi-ultramoderni -kausi. Sittemmin olen antanut sijaa kodikkuudelle, väreille ja runsaammalle sisustukselle.

Mutta juuri nyt silmäni lepää seinien valkoisuudessa. Näkyvissä on paljon valkoista pintaa. Ripustimme seinille vain muutaman taulun, sillä nyt nautitaan ainakin hetki tästä rauhallisuudesta. On mieltä tyynnyttävää - ja puhdasta! Jokaikinen pölypesä on nuohottu, liiat tavarat karsittu.

Valo on vähissä, luonnonvalo minimissään... Kamerassani ei ole ulkoista salamaa, joten kuvista ei oikein välity kokemani. Harmaalta näyttää kuvissa, onneksi luonnossa ei!

Muitten käsitykseen kauneudesta tai komeudesta voit tutustua täällä.