Lempiliaanit

Haikeaa... Puutarhassa on niin tyhjää ja autiota, että haluan aina vaan muistella mennyttä kesää... Köynnökset tuovat puutarhaani rehevyyttä ja myös kaivattua korkeutta. Tässä kolme lempiliaaniani.

Kultahumala, Humulus lupulus 'Aureus'
Limenvärinen kaunis sävy säilyy läpi kesän. Kultahumala tuokin värillään eloa vihreään lehtimassaan. Rehevimpänä se kasvaa puolivarjon pergolassa. Olen yhden taimen ostanut ja siitä kymmenkunta tainta saanut, itselle ja ystäville. Lisääminen hoituu juurenkappaleita varastamalla. Kokemukseni mukaan lähtee pienistäkin paloista.

Valkoinen kermapilvi Clematis Summer Snow / Paul Farges

Uskomattoman kasvuvoimainen kärhö. Kuuluu Vitalba-ryhmään ja on ukrainalainen jaloste. Leikkausryhmä 3 eli leikataan alas vuosittain. Olen istuttanut pilvikirsikkaa tuon puuportin lähelle ja Summer Snown kukinta näyttää vähenevän - liian vähän aurinkoa. Toisaalta ei ole muutakaan paikkaa, jossa sen valtavaa kasvuvoimaa voisin hallita...

Vähään tyytyvä villiviini

Ei villiviinistä mitään negatiivista voi sanoa: terve, elinvoimainen ja vaatimaton. Ja mikä ihana syysväri! Eteläseinustan villiviini kasvoi tuossa jo muuttaessamme. Ikinä en kastele ja leikkaan matalammaksi. 15 vuoteen ei ole aiheuttanut seinärakenteelle mitään haittaa.

Surun äärellä

Alkusyksyn shokista ja flunssasta toivuttuani olen nauttinut elämästäni, arkipäivästä ja mukavista asioista. Olen kävellyt viitisen kilometriä joka päivä hienossa syyssäässä, lukenut, seurannut tennistä ja ollut vähän liiankin innostunut tästä blogista. Alkuhuumaa, alkuhuumaa, eiköhän into tästä hiukan haalene ajan kanssa... Mutta on ollut kivaa kirjoittaa, tutkailla miten bloggeri toimii ja luoda kauniita sivuja. Tällä hetkellä on ylimääräistä aikaa, jota bloggaaminen on täyttänyt mielenkiintoisella tavalla.

Tänään olenkin sitten vakavampien ajatusten äärellä, sillä menen iltapäivällä muistotilaisuuteen. Tämä rouva, mieheni hyvän ystävän vaimo, on jo haudattu. Hänen dramaattinen ja äkillinen sairastumisensa järkytti meitä kovin. Kuolema tuli parissa kuukaudessa... Suunnaton surun shokki perheelle.

Tämmöisten asioiden äärellä ymmärtää taas nöyrästi arvostaa terveyttä ja elämää. Olla kiitollinen puolisosta, lapsista ja läheisistä, jotka yhä ovat tässä. Lähellä jakamassa elämääni. Sanat kompuroivat, ei niitä osaa oikein asettaa. Myötätuntoa ja voimia toivon osaavani välittää surevalle puolisolle ja lapsille.






Pyhäinpäivä
on vainajien muistelun päivä. Itsekin muistelen omiani - isää, äitiä, appea, anoppia, tätiä... He kaikki saivat pitkän elämän, mutta poislähtönsä oli yhtä sumaa - kahden vuoden sisään lähtivät kaikki.
Mutta suru on hellittänyt ajan kanssa, muistot ovat jääneet. Ja kiitollisuus.


Sumukuva Pekka Hatunen
Lyhty netistä

Ei mee ku strömsössä

Multi Blue, aikainen isokukkainen

CLEMATIS, FINAL PART

Clematis-postauksistani on ehkä syntynyt mielikuva, että kaikki kärhöni kukoistavat. No eivät todellakaan! Osa kituu ja voi huonosti, osa on hävinnyt kokonaan. Kaikki tämän postauksen kärhöt ovat kadonneet. Ehkä kadonneita on enemmänkin, mutta en halua ajatella sitä... Itsesuojelua, itsesuojelua!

Ville de Lyon, myöhäinen isokukkainen

Suurin syy katoamiseen löytyy eittämättä kasvuolosuhteista. Aurinkoa ja valoa kyllä riittää, mutta maaperä ei ole ollenkaan kärhöille sopivaa. Puutarhani sijaitsee moreenialueella, jossa sade hulahtaa pikapikaa alimpiin maakerroksiin. Enkä tietenkään jaksa kastella riittävästi.

Kärhöjä istuttaessani pidin aluksi tärkeimpänä sitä, missä ne olisivat visuaalisesti kauneimmillaan. Mutta olen joutunut niitä sitten siirtämään liian paahteen ja kuivuuden vuoksi ja siitähän ne eivät ole tykänneet.

Oppirahat on näköjään maksettava joka hommassa!

General Sikorski

Eniten ehkä harmittelen yllä olevan huikeansinisen General Sikorskin katoamista. Se on myös Stefan Franczacin jalostama aikainen isokukkainen jalokärhö. Kaksi vuotta se kukki aivan hulluna, ilmeisestikin itsensä hengiltä, vai olisivatko myyrät olleet asialla... Upeat jättimäiset kukat ja erikoinen sinisen sävy. Pitäisi vaikka ensi kesänä yrittää uusiksi.

Princess Diana, texensis-ryhmä

Mutta tätähän tämä puutarhurointi on. Välillä onnistutaan, välillä ei. Mutta mielestäni nämä tappiot pitää sivuuttaa mahdollisimman tyynesti ja porskuttaa eteenpäin.

Motto:

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää.

Etoile Violette / Violet Star, viticella

Albina Plena

CLEMATIS, PART II

Alppikärhöistäni kaunein on ehdottomasti Albina Plena. Tämä Atragene-ryhmään kuuluva lajike on ruotsalaisen Magnus Johnsonin jalostama.

Se ryöppyää kerrottuine kukkasineen rakentamassani betoniverkkotornissa, pihalammikon äärellä. Eipä hänen hurmaavuuteensa mitään lisättävää ole... Albina Plena tuo aikaisella kukinnallaan lupauksen ihanasta kesästä. Aina!


Clematis on the Web on muuten aivan loistava sivusto. Sieltä voi tarkistaa mihin ryhmään mikäkin kärhö kuuluu, miten se leikataan ja miten sitä hoidetaan.

Vaarana on tosin sairastua todelliseen kärhöhurmokseen....

Lisään tähän postaukseen vielä yhden alppikärhöni. Se on marjapuuron värinen, nimetön siementaimi, jonka olen saanut lahjaksi aivan minipienenä.

Tämä kesän airut on hyvin voimakaskasvuinen, sillä se on kukkinut korkealla noin viidessä metrissä talomme räystäitä hipoen.

Tänä kesänä leikkasin sen alas ja se on kivunnut jo kolmeen metriin. Saapa nähdä miten ensi keväänä kukkii...

Kurkistus Toledoon

Toledo on eittämättä kaunein paikka, jossa olen käynyt. 

Matkustin sinne Madridista päiväretkellä Julia Travelsin ekskursiolla. 

Bussi parkkeerattiin keskustan ulkopuolelle ja jalan ylitimme tuon vanhan
San Martínin sillan. Matkaa Madridista on vajaa 100 km.

Näkymä Toledosta korkealla vuorella oli huikea. 

Tajo-joki kimmelsi ja ympäröi kaupunkia alhaalla...
Historian siivet suorastaan suihkivat...

Nykyään kaupungissa asuu noin 90.000 asukasta.
Itselleni tuli mieleen, että miten äkillisissä sairaustapauksissa toimitaan,
kun sijainti on hyvinkin syrjäinen...

Aikamme Toledossa oli hyvin rajallinen. Kävelimme ikivanhoilla kaduilla ja kujilla aistien tunnelmia.

Kävimme tietenkin myös Toledon katedraalissa, jossa on useita Goyan ja etenkin El Grecon töitä. Kreetalla syntynyt El Greco (1541 - 1614) muutti nimittäin Toledoon vähän yli kolmikymppisenä.


Aika mukavaa oli se, että katedraalivierailumme aikana oli menossa jonkunlainen päivämessu ja saimme ihailla kirkonmiehiä juhlavissa asuissaan ja kuunnella kaunista urkumusiikkia.


Toledo on kuuluisa kultasepistään. Toleidolainen tyyli on nimeltään damasquinado. Siinä upotetaan kultaa tai hopeaa vähemmän jaloon metalliin, käytetään paljon mustaa sekä lintu- ja kasvimotiiveja.

 

Paluumatkalla pysähdyimme johonkin kultasepän pajaan, josta ostin itselleni muistoksi perinteisen toledolaisen riipuksen.

Myöhemmillä espanjanmatkoillani olen monesta kaupungista löytänyt näitä samaisia koruja. Hopeisina ne eivät ole edes kalliita.

Kuvat netistä.

Herkistä herkin

EDIT
I'll link this old post to Flower Wednesday because this clematis is so beautiful. And right now it is the time for acquiring and planting new ones in the garden.

CLEMATIS, PART I

Viticella eli viinikärhö Emilia Plater on kärhöistäni herkin. Sen herkkyys perustuu sekä keveään, perhosmaiseen kasvutapaan että herkänsiniseen sävyyn. Alkukesä 2015 oli niin kylmä, että pelkäsin jo ettei Emilia ehdi kukkiakaan. Mutta sieltä se sinnikkäästi nousi terassin säleikköön minua ilahduttamaan. Emilia ei ollut niin runsas kuin aiempina kesinä, mutta yhtä kaikki aivan ihana!

The Viticella Emilia Plater is the most delicate of my clematis. It is like a butterfly and its lavender color fascinates me. The photos are from 2015.

Emilia Plater on puolalaisen fransiskaanimunkki Stefan Franczacin jalostama viticella. Se kuuluu leikkausryhmään 3 eli leikataan alas vuosittain. Nimi on annettu puolalaisen vapaustaistelijan mukaan, joka eli 1800-luvun alussa. Franczac on kuuluisa upeista kärhölajikkeistaan. Tässä listaa niistä.

Emilia Plater is breeded by the Polish Stefan Franczac. It belongs to pruning group 3: it is cut down yearly. Its name Emilia Plater got after a Polish liberty fighter who lived in the beginning of 1800. In the link you'll find a list of Franczac's great clematis.

Flower Wednesday

Kuuhulluutta

On se taas ollut valtava tuo täysikuu! 

Eilen olin iltahämärissä lenkillä, ja sieltä pilvettömältä taivaalta se minua tuijotteli, jättimäinen hehkuva pallojuusto. Tuli mieleen - ajatella! - astronautti Neil Amstrong tuolla kaukana otti ne suunnattomat pienet askeleensa ihmiskunnalle 20.7.1969...

That’s one small step for [a] man, one giant leap for mankind.

Mutta, mutta... Täysikuu valvottaa minua lähes aina. Niin nytkin. Kaksi yötä olen pyörinyt sängyssä pirteänä kuin peipponen unta saamatta. Ikkunassa on pimennysverhot, sisään ei tule kuun sädettäkään, iltarutiinit muuttumattomat - mutta nukkumatti saapuu vasta neljän jälkeen... Senhän sitten tietää miten valtavan pirtsakka päivästä tulee... Mitään muita kuuhulluuden henkisiä ilmenemismuotoja en itsessäni ole havainnut, vain nämä valvotut yöt.

Kuva Pekka Hatunen

Monen tutkijan mielestä kuuhulluus on urbaanilegendaa. Yhtään puoltavaa tutkimusta en ole löytänytkään. Tutkimuksissa on toistaiseksi havaittu hyvin pientä yöunien lyhenemistä, max 30 minuuttia, ei mitään koko yön valvomisia.

Kuun vetovoima maahan on tosin kiistaton vuorovesineen ym. ja monikin noudattaa siemenkylvöissä kuukalenteria. Jotkut taas kokevat luovuutensa lisääntyvän tai olevansa tavallista levottomampia ja ärsyyntyneempiä.

Uskotko sinä täysikuun vaikutukseen? Entä miten tämä vaikutus ilmenee omassa elämässäsi?


Ylin kuva netistä.

Baddingin pysäkillä

Elokuussa kävin elämäni ensimmäistä kertaa Somerolla. Aiemmin en edes tiennyt tarkkaan, missä se sijaitsee... Kauniit varsinais-suomalaiset maalaismaisemat, vireä vajaan 10.000 asukkaan kaupunki. Opin myös, että seiväshyppääjät Minna Nikkanen ja Pentti Nikula ovat Somerolta kotoisin. Samoin M.A. Numminen, Karita Mattila, Kaija Aarikka... Ja tietysti Rauli Badding Somerjoki!

Heinäkuussa julkistettiin Baddingin muistomerkki - Badding-pysäkki - suurin juhlallisuuksin. Hauska moderni juttuhan se onkin. Vaikka taideteos on ristitty pysäkiksi, linja-autot eivät sen kohdalla pysähdy. Mutta hienoa että Baddingin kaltainen herkkä ja lahjakas säveltäjä, sanoittaja ja laulaja on saanut synnyinkaupungiltaan tunnustusta.

Baddingin tuotannosta voisin linkittää montakin, mutta linkitän nyt Paratiisin - siinä on kesää ja nuoruutta!

Yllätyin myös kuullessani, että Somerolla ja lähialueilla on aivan huikea määrä kartanoita. Olikohan niitä jopa 16... Tässä muutamia: Harjun, Hirsjärven, Hovilan, Härkälän, Jurvalan, Kimalan, Lahden, Långsjön, Palikaisten ja Åvikin kartanot. Me pääsimme tutustumaan Hovilaan.

Hovilan kartano on yleisölle avoinna kesäisin. Siellä on aivan ihana 1950- ja 1960-lukujen tavaroiden ja elämäntavan näyttely - iso navetanylinen täynnä wanhoja aarteita! Nuorille aikuisille ja nykylapsille tekee hyvää tutustua noiden vuosikymmenten elämän alkeellisuuksiin, aikaan ennen esim. automaattipesukonetta!

Mainio matkakohde ensi kesäksi, kannattaa pitää mielessä!


Kuvat netistä.

Wanhoja tavaroita

Museo de Artes y Costumbres Populares de Málaga
Kotiseutumuseot ovat täynnä pölyisiä vempaimia, joiden käyttöä nykyihminen voi vain arvailla. Useimmiten tämmöiset esillepanot kiertää nopeasti ja innostumatta, mutta Málagan kotiseutumuseo olikin yllättävän viehättävä.

Suurin tekijä museon vetovoimaan oli upea 1600-luvulta peräisin oleva Casona Victoria. Se toimi aikoinaan majatalona ja kuului Victoria-nimiselle veljeskunnalle / luostarille. Talossa on iso hieno sisäpiha, jota kiertävät sekä pohjakerroksen että toisen kerroksen parvekkeet. Rakennus on tyypillistä andalusialaista tyyliä, josta löytyy myös maurilaisia vaikutteita.

Minua kiehtoi eniten osasto Costumbres Burguesas - Porvariston tavat. Kauniisti esillepantuina sain ihastella pukuja, pääsiäiskulkueitten julisteita ja entisaikojen työ- ja makuuhuonetta. Museosta löytyi myös ajankuvan mukaiset keittiö ja ruokasali.

Museon yhteystiedot löydät täältä.

Vielä nähtävyyksien katselun suunnittelua varten listaa muistakin museoista. Niitähän Málagassa riittää!

Minun museo-oveni Málagaan sulkeutuu nyt. Voitte huokaista helpotuksesta - vihdoinkin!


Kuvat netistä.

Feliz cumpleaños Pablo!

Pablo Picasso oli Málagan oma poika. 

Hän syntyi 25. lokakuuta 1881 Málagassa ja kuoli 8. huhtikuuta 1973 Mouginsissa Ranskassa. 

Tänään tulee siis kuluneeksi 134 vuotta Picasson syntymästä.

Picassosta on jo sanottu kaikki enkä minä yritä siihen mitään lisätä. 

Totean vain, että itseäni ovat hyvin paljon puhutelleet hänen sinisen ja pinkin kautensa työt. 

Tämä pikkuharlekiini on ollut yksi suosikeistani teini-iästä lähtien. Mallina toimi hänen oma poikansa ja alkuperäinen teos on esillä jommassa kummassa Málagan Picasso-museoista. 

Itselleni ostin siitä muistoksi magneetin...

Casa natal Picasso Plaza de la Mercedillä oli mielenkiintoinen. Paljon valokuvia ja tarinaa hänen perheensä vaiheista.

Museo Picasso Málaga ei niin jäänyt mieleeni, koska Pariisin Picasso-museo on minusta parempi. Mutta onhan sekin tosin nähtävä.

Kuvat netistä.

Lasin lumoissa

Palataanpa vielä hetkeksi Málagaan. Matkoillani katsastan yleensä taidemuseot sekä katedraalit ja kirkot. Eksyin myös tähän huikeaan lasimuseoon, joka ei ehkä ole monenkaan tutustumislistan kärkipäässä:

Museo del Vidrio y Cristal de Málaga








Ihastuttava 1700-luvulta peräisin oleva talo, joka on hienosti remontoitu. Kaksi kerrosta, kutsuva sisäpiha, yli 3000 lasiesinettä eri aikakausilta. Hyllyjä ja vitriineitä täynnään mitä erilaisimpia lasiluomuksia. Eikä pelkästään lasia, vaan kunkin aikakauden täydellinen miljöö huonekaluineen ja tauluineen. Talo toi elävästi mieleen 1700- ja 1800-lukujen porvariston elämäntyylin.

Tähän museoon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla. Minun ryhmäkseni sattui parisenkymmentä espanjalaista señoraa, olin ainoa ulkomaalainen. Opasneiti puhui ummet ja lammet, joskaan en aivan kaikkia nyansseja ymmärtänyt... Museosta löytyi myös Aallon Savoy-maljakoita ja muita suomalaisia ja pohjoismaisia taiteilijoita, kuten Tapio Wirkkalan Ultima Thulea etc.

Opas huomioi kotimaani mieltä lämmittävällä tavalla ja sain lähtiäislahjaksi kauniin kirjanmerkin, joka jäljitteli lasimaalausta. Olin ainoa lahjuksen saanut.
Kurkista museon nettisivuille. Valitettavasti vain yksi noista virtuaalikierroksista toimii. Mutta senkin perusteella saa hyvän käsityksen miljöön kauneudesta. Jos on aikaa, kannattaa ehdottomasti piipahtaa.


Kuvat netistä.

Flamenco puro - Kelipé

Vielä Málaga-vinkkejä. Jos haluaa kokea flamencoa alkuperäisimmillään, riisuttuna, vastaus on Kelipé. Pieni intiimi klubi, jossa esiintyjät ja yleisö ovat liki toisiaan. Sijaitsee Thyssenin taidemuseon lähellä kapealla kujalla: Calle Muro de Puerta Nueva no 10.  Oli hyvin vaikea löytää perille, mutta ystävällisiä opastajia löytyi.

Minut istutettiin pöytään kahden jenkkirouvan kanssa. Toinen oli viettämässä Málagassa puolta vuotta, toinen kuukautta... He sanoivat, että tämä esitys on 'flamenco puro' ja niin se olikin! Koruton miljöö, ahdas tila, ei mitään koreilua esiintyjien asuissakaan.

La bailaora, se yksi ja ainoa, oli kerrassaan fantastinen. Jo hiukan vanhempi nainen, eletty elämä näkyi kasvoissaan, yksinkertainen asu. Mutta mikä tunne ja eläytyminen! Vastaavaa en ole koskaan kokenut. Oli hienoa seurata hänen tarkkoja liikkeitään ja tunnetta tihkuvia ilmeitään kosketusetäisyydeltä.

Jos haluat kokea riisutumpaa flamencoa, pidä Kelipé mielessä. Minulle esitys oli elämys.
Löydät tämän monipuolisen ryhmän myös Facebookista.

Kelipén fantastisia esityksiä voit katsella myös Youtubessa.


Kuvat netistä.

Teatro Cervantes Málaga

Málagassa asuin Calle Conde de Urreñalla. Se oli kapea rauhallinen asuinkatu, joka kiemurteli ja kiipesi jyrkästi mäkeä ylös. Keskustaan mennessä matka taittui kevyesti, mutta kotiintulo tuntui aika raskaalta, etenkin jos oli kantamuksia. No, hyväähän se kunnolle teki! Minulla oli käytössä iso terassi, josta näkymät Gibralfaro-vuorelle. Siellä oli ihanaa ottaa aurinkoa ja lueskella...

Koska olen bailausiän ohittanut, oli illoiksi keksittävä muuta tekemistä. Noin 10 minuutin kävelymatkan päässä apartamentoksestani oli Teatro Cervantes, Plaza de la Mercedin läheisyydessä. Teatteri on hieno 1800-luvun lopulla valmistunut rakennus. Espanjan sisällissodassa 1936-1939 teatteri kärsi kovia ja monet sen hienoista rakenteista tuhoutuivat. Joitain surkeita 'parannuksia' tehtiin vuosien varrella, mutta vasta 1980-luvulla teatteri palautettiin entiseen loistoonsa, kun se siirtyi Espanjan valtion omistukseen.

Maaliskuussa 2015 kävin katsomassa mm. nämä:

Ismael Serrano
1974 syntynyt madridilainen trubaduuri. Vangitsi yksin koko näyttämön samettisella äänellään ja koskettavilla sanoituksillaan. Kuuntelepa sinäkin hetki Serranon pehmeää ääntä!

Carmen - Opera Andaluza

Ei ollut Bizetin Carmen, vaan tämä esitettiin kokonaan flamencona. Juoni on sama... Kertomus Carmenista, Sevillasta, Trianan kaupunginosasta, sikaritehtaasta ja Carmenin traagisesta kohtalosta. Mielenkiintoinen kokemus.

Symphonic of Abba
Ei tosin kovin espanjalaista, mutta Abbaahan kuuntelee mielellään aina! Esitys oli loistava, upeat laulajat! Solisteina ruotsalaiset Thomas Vikström, Jakob Stadell, Alicia Nilsson sekä Michelle McCain New Yorkista.

Teatro Cervantesin ohjelmisto löytyy netistä ja myös liput voi ostaa ennakkoon. Jos olet Málagaan lähdössä, kurkkaapa!


Kuvat netistä.

Svetlana Aleksijevits

Svetlana Aleksijevitsille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 2015. Ukrainan neuvostotasavallassa vuonna 1948 syntynyt Aleksijevits on valkovenäläinen toimittaja ja kirjailija. Häneltä on suomennettu kaksi teosta:

- Sodalla ei ole naisen kasvoja  
- Tsernobylista nousee rukous 

Näitten painokset on ilmeisesti loppuunmyyty, koska Adlibriksestäkään ei löytynyt. Sieltä nämä kaksi ja muitakin teoksia löytyy kyllä ruotsinnoksina. Ainakin pääkaupungin kirjastoista nämä suomennetut ovat lainattavissa. 

En ole tutustunut Aleksijevitsin tuotantoon, mutta nyt päätin niin tehdä. Tilasin espanjankieliset versiot Casa del Librosta, koska minulla on tämä päähänpinttymä. Haluan pitää yllä kielitaitoani, jotta se on hyvässä terässä ensi kevään lomamatkalla. Innolla odotan kirjojen saapumista ja tutustumista kirjailijan haastatteluihin perustuvaan tyyliin.

Omia muistojani Tsernobylin räjähdyksestä:
Tsernobylissa tapahtui järkyttävä ydinvoimaräjähdys huhtikuun lopulla 1986. Neuvostoliiton viranomaiset kielsivät tapahtuneen aluksi. Itse olin ollut Kreetalla tennismatkalla ja koko seurueemme oli autuaan tietämätön tapahtumasta. Paluulennolla vappuaattona vasta kuulimme tästä. Sittenhän pelkoa ja polemiikkia riittikin.

Cafecitos...

Me suomalaiset juomme henkeä kohti eniten kahvia maailmassa. Niinpä haluamme juoda sitä myös matkoilla ollessamme. Mutta Espanjassa voi mennä sormi suuhun cafeteriassa, koska erilaisia kahveja on valittavissa niin paljon. Tämän leikkimielisen - hiukan hengästyttävänkin listan löysin El Paísista:

Solo. Cortado. Con leche desnatada. O semidesnatada. O entera. O leche de soja. Largo de agua. Americano. Escocés. Irlandés. Manchado. Con hielo, templado o ardiente. Con leche condensada (bombón). Con canela. Con espuma. Con ron, con brandy, con whisky o con licor de almendras. Con crema de yogur. Con vermut. Con una rodaja de limón. Con horchata. ¡Con una brasa de madera dentro! Solo (otra vez). Con amigos. Con familia. Por la mañana. Por la tarde. Por la noche (mejor descafeinado).

Itse tilaan useimmiten cappuccinon tai cortadon, niissä ei mitään ihmeellistä. Mutta jotain noista muista voisinkin ensi matkalla kokeilla!

El Paísista löytyy lisää luettavaa, jos kiinnostaa. Mukavia kahvihetkiä sinulle!

Juliste netistä.

Hurmaava Sevilla!

Andalusian pääkaupunki näyttäytyi minulle aurinkoisena, iloisena ja kutsuvana. Osaksi varmaan johtui tästä okrankeltaisesta väristä, jota näkyi siellä täällä julkisivuissa. Malagasta lähdin aamuvarhaisella Alsa-bussilla, yövyin Bed & Breakfast Naranjossa ja seuraavan päivän illalla myöhään takaisin Malagaan. Vain kaksi päivää, mutta yritin käyttää ne mahdollisimman hyvin. Tämä sivusto auttoi ohjelman suunnittelussa. 

Ihastuin kaupunkiin heti ensi hetkistä. Upeita rakennuksia, puistoja, palmuja, vanhaa kaupunkia, leveitä avenidoja… Kimmeltävä Guadalquivir toi välimerellistä tuulahdusta, vaikka sisämaassa oltiinkin. Ja nuo hurmaavat hevosajurit! Niitä oli joka puolella, ne ovat Sevillalle kuin gondolit Venetsialle!

Museo del Baile Flamenco

Olin ostanut lipun esitykseen jo ennakkoon. Varmaan 10 kertaa jouduin kysymään tietä, sillä sen verran sokkeloista oli. Löytyihän se lopulta. Museo oli hieno ja esitys loistava. Täältä löytyy lisää tietoa, jos sinäkin haluat käväistä.

Plaza de España

Aivan valtavan kokoinen aukio! Se rakennettiin vuoden 1929 iberoamerikkalaiseen näyttelyyn ja se sijaitsee Maria Louisa -puistossa. Aukiolta löytyy monenlaista hämmästeltävää. Esim. jokaiselle Espanjan maakunnalle omistetut pienet mosaiikkikoristeiset syvennykset. Aukiolla on myös filmattu useita elokuvia, esim. Star Wars -sarjaa.

Museo de Bellas Artes

Upea elämys. Kaunis vanha luostari, joka oli muunnettu hienosti museon tarpeisiin. Bellas Artes on Murillon museo. Barokkimaalari Bartolomé Esteban Murillo eli 1600-luvulla ja hänet tunnetaan madonnoistaan ja uskonnollisista maalauksistaan. Itse hämmästelin sitä, miten ylipäätään nämä valtavankokoiset maalaukset ovat säilyneet vuosisatojen melskeissä.

Real Alcázar, Barrio de Santa Cruz, Archivo de Indias ja La Cathedral

kuuluivat tietysti pakollisiin käyntikohteisiin. Turisteja oli liikkeellä vähän, joten voin katsella rauhassa ja paneutua entisten aikojen tunnelmiin. Katedraali oli varsin pimeä ja synkkä, mutta uskomattoman iso. Se taitaakin olla maailman kolmanneksi suurin kristillinen kirkko.

Feria de Sevilla

Mielestäni ehdin nähdä paljon. Jonakin keväänä haluan palata Sevillaan ja kokea Ferian kuumat tunnelmat. Mutta silloin mikään extempore-retki ei tule kysymykseen, koska kaikki majapaikat ovat täynnä. Sevillan Feriasta voit lukea lisää täältä.

Kuvat netistä.