Ei mee ku strömsössä

Multi Blue, aikainen isokukkainen

CLEMATIS, FINAL PART

Clematis-postauksistani on ehkä syntynyt mielikuva, että kaikki kärhöni kukoistavat. No eivät todellakaan! Osa kituu ja voi huonosti, osa on hävinnyt kokonaan. Kaikki tämän postauksen kärhöt ovat kadonneet. Ehkä kadonneita on enemmänkin, mutta en halua ajatella sitä... Itsesuojelua, itsesuojelua!

Ville de Lyon, myöhäinen isokukkainen

Suurin syy katoamiseen löytyy eittämättä kasvuolosuhteista. Aurinkoa ja valoa kyllä riittää, mutta maaperä ei ole ollenkaan kärhöille sopivaa. Puutarhani sijaitsee moreenialueella, jossa sade hulahtaa pikapikaa alimpiin maakerroksiin. Enkä tietenkään jaksa kastella riittävästi.

Kärhöjä istuttaessani pidin aluksi tärkeimpänä sitä, missä ne olisivat visuaalisesti kauneimmillaan. Mutta olen joutunut niitä sitten siirtämään liian paahteen ja kuivuuden vuoksi ja siitähän ne eivät ole tykänneet.

Oppirahat on näköjään maksettava joka hommassa!

General Sikorski

Eniten ehkä harmittelen yllä olevan huikeansinisen General Sikorskin katoamista. Se on myös Stefan Franczacin jalostama aikainen isokukkainen jalokärhö. Kaksi vuotta se kukki aivan hulluna, ilmeisestikin itsensä hengiltä, vai olisivatko myyrät olleet asialla... Upeat jättimäiset kukat ja erikoinen sinisen sävy. Pitäisi vaikka ensi kesänä yrittää uusiksi.

Princess Diana, texensis-ryhmä

Mutta tätähän tämä puutarhurointi on. Välillä onnistutaan, välillä ei. Mutta mielestäni nämä tappiot pitää sivuuttaa mahdollisimman tyynesti ja porskuttaa eteenpäin.

Motto:

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää.

Etoile Violette / Violet Star, viticella