OI NIITÄ AIKOJA!
- Kato mummi, miten yök olohuone! Aivan oksettavat värit!
- Onhan se vähän turhan raskas ja tunkkainen, mutta juuri tuo oli muotia 70-luvulla. Ukilla ja mummilla oli samanlaista: vihreät ja ruskeat seinät ja verhoina Marimekon Unikkoa.
Lämmin kaipaava läikähdys tuntuu sydänalassa, kun Veeran ajatus siirtyy avioliiton alkuvuosiin. Oltiin niin rakastuneita, juotiin halpaa punkkua ja Unto näppäili kitaraansa.
Nyt Veera istuu avaran valkoisen kotinsa olohuoneessa ja käy läpi tavaroitaan. Edessä on muutto pienempään. Harmillista, että kodin irtain ei kelpaa kenellekään. Nykynuoret eivät säästä tavaraa ’siltä varalta jos'. Onneksi tyttärentytär kelpuuttaa ukin kitaran ja häälahjaksi saadun seinäkellon. Jotain sentään jää heistäkin.
100 sanan krapuhaastetta vetää SusuPetal.
Viikon 10 kravun inspiraationa tämä kuva.
Crab is a 100 word Finnish writing challenge.
Week 10: A story based on the above photo.
THOSE WERE THE DAYS!
- Look Granny, how awful living room! The colors make me vomit!
- It is a bit oppressive and stuffy, but that's exactly what was fashionable in the 70's. Grandpa and Grandma had the same thing: green and brown walls and Marimekko’s Poppy as curtains.
Veera feels a warm longing dash in the chest as her thoughts move into the early years of her marriage. They were so in love, sipping cheap read wine while Unto played his guitar.
Now Veera is sitting in the living room of her spacious white home and going through her belongings. She is going to move to a smaller flat. It’s a pity that no one wants her things. Today’s young people don’t save stuff ‘just in case’. Fortunately, the granddaughter accepts the guitar and the wall clock that they got as wedding present. There is something left of them after all.
❤︎❤︎❤︎
#der natur donnerstag #gartenglück #how to survive november #image-in-ing #krapu
#makrotex #my corner of the world #tuesday's treasures
Nykyään kaiken pitää olla skandinaavisen viileää, melkein steriiliä. Ennen oli paremmin!
VastaaPoistaMiehen kolmella lapsella on valkoista ja viileää, minun pojalla ryöppyää 😃
PoistaNiin, se oli sitä aikaa ja niitä värejä. Tässä oli monta vuotta täysin väritöntä, suorastaan tylsää. Makuja on monia.
VastaaPoistaMinä en tuntisi oloani kotoisaksi valkoisessa kodissa :)
PoistaMinä rakastan värejä. Kammoan tuota "hillittyä charmia", valkoista, harmaata, mustaa. Ruskeaa ei myöskään ikinä. Toki valkoista vähän sekaan! Kuvan värit ovat kyllä aika kamalat, joten samaa mieltä lapsenlapsen kanssa :D.
VastaaPoistaOlen tainnut jossain aikaisemmassa kravussani kertoa lapsuuskotini väreistä: eteisen seinät olivat kirkkaan siniset ja keittiökaapit oranssit :) Ensimmäisessä kodissani oli ruskeaa ja vihreää, aivan kuten kuvassakin. Minusta se oli niin hienoa. Mieli muuttuu ja hyvä niin.
PoistaKerrot isolla tunteella Veeran muistelua. Moni entinen asia saa täystyrmäyksen uuden sukupolven silmin. Maailman menoa se on.
VastaaPoistaMinä katson lämmöllä tuota krapuun annettua kuvaa. Olen ensimmäisen kotini kalustanut juuri 70- luvun alussa.
Niin minäkin, joten tutulta näytti. Oi niitä aikoja!
PoistaNykynuorista jotkut tykkää vielä vanhasta, itse tykkään modernista.
VastaaPoista...I love the chairs.
VastaaPoista70-luvun alussa minäkin ensimmäisen opiskelija-asuntoni sisustin. Ei ollut ihan noin paljon tavaraa.
VastaaPoistaNyt on enemmän Veeran tunnelmat ja valtavan tavaramäärän pois kantaminen.
Tosiaan nykymuoti on valkoista ja harmaata ja avaraa tilaa!
VastaaPoistaEi ole 70-luvun tyyli minunkaan makuuni. Vihreästä pidän vain kasveissa ja ulkona :)
VastaaPoistaKaikilla on kaikkea liikaa siksi on vaikeaa saada edes itselle tärkeitä asioita jaettua lähipiirille.
Toisaalta. Esineillä ei ole tunteita. Jos lapsella ei ole mitään muistoa/tunnesidettä tavaraan ei hän ehkä sitä myöskään halua vaivoikseen jos ei tarvitse.
Seiskyt-lukuhan se oli mikä tuosa kuvassa aiheutti sen tunkkaisuuden tunteen, hyvää mussa muttta outo värimaailma. Erilainen krapu, kiitos.
VastaaPoistaHelppo samaistua Veeran tunteisiin. Tuntuu pahalta, kun joku kaunis, käyttökelpoinen esine korvataan uudella ja sieluttomalla.
VastaaPoistaMutta sitten toisaalta..... Olemme mieheni kanssa menneet naimisiin 70-luvulla. Jos olisimme kaiken kertyneen ryönän säästäneet, perillisemme olisivat hukassa.
Styles change over the years, even in home decor. We were married in the 70s and everything was brown and gold. It was never appealing to me. But I do love colours like blues and greens.
VastaaPoistaLas decoraciones cambian con los años, los jóvenes tienen gustos distintos a los nuestros. Las sillas me gustan. Besos y gracias.
VastaaPoistaMuodit kiertää kulkuaan: kun riittävän kauan pitäytyy yhdessä ja samassa, on yllättäen taas muodin huipulla. Tai kierroksen jäljessä :D
VastaaPoista