TURHUUTTA
Maija rakasti kaikkea kaunista. Hän säästi kiiltäviä hopeisia ja kultaisia karamellipapereita, jotka silotti kynnellä sileiksi ja saattoi viettää tuntikausia ihaillen äidin isoa nappilaatikkoa, johon äiti oli kerännyt matonkuteiksi leikattavien vaatteiden napit. Kauneimmat napit Maija otti salaa itselleen.
Iloton ja virsiä veisaava äiti torui tytärtään. Sanoi, että Maija oli kuin harakka, joka varastaisi vaikka hopealusikan, jos vain sen näkisi. Äidistä kaikki kaunis oli turhuutta ja syntiä. Maija ei ymmärtänyt synnin olemusta, se oli mysteeri, joka meni yli lapsen käsityskyvyn. Mitä pahaa oli ihmeen ihanissa kiiltokuvissa ja muissa pienissä aarteissa, joita hän säilytti kauniissa peltipurkissa? Sen kantta koristi kukkaköynnöksen keskellä suojelusenkeli.
100 sanan krapuhaastetta vetää SusuPetal.
Viikon 8 krapusanat ovat mysteeri, synti peltipurkki.
Crab is a 100 word Finnish writing challenge.
Words for the week 8 are mystery, sin, tin.
Photo from here. The text on the card:
Memory.
Always be happy like a little butterfly. Trust in God, God keeps your good.
Wishes T. P.
VANITY
Maija loved everything beautiful. She saved shiny silver and gold candy papers that she smoothed with fingernails and could spend hours admiring her mother’s large button box, in which her mother had collected the buttons of clothes to be cut for rag rug weaving. Maija secretly took the most beautiful buttons for herself.
Her joyless mother, singing psalms, scolded her daughter. She said Maija was like a magpie who would steal a silver spoon, if only saw it. Her mother thought that everything beautiful was vanity and sin. Maija did not understand the nature of sin, it was a mystery that went beyond the child's comprehension. What was wrong with the wonderfully glossy angel pictures and other little treasures she kept in a beautiful tin can? Its lid was adorned with a guardian angel in the center of a flower garland.
❤︎❤︎❤︎
#der natur donnerstag #gartenglück #how to survive november #image-in-ing #krapu
#makrotex #my corner of the world #tuesday's treasures
Very nice - thank you.
VastaaPoistaI wish you a nice week.
Hug of Viola
To you too Viola a nice week.
PoistaVery nice! 👍
VastaaPoistaThanks Luisella!
PoistaKuulostaa entisajan kasvatukselta. Ei saa olla iloa, ei kauneutta, kaikki sellainen on turhaa ja tekee ihmisen vain ylpeäksi ja hyödyttömäksi.
VastaaPoistaOnneksi Maija sai nauttia kauneudesta kuitenkin, äidistä huolimatta.
Ennen ei lasta kehuttukaan, koska oli vaara että lapsi ylpistyy. Nykyään on usein paremmin, ei aina.
PoistaVoi pientä Maijaa. Miten paljon uskontojen nimissä tehdään henkistä väkivaltaa lapsille, joille pitäisi suoda vain kaikki maailman kauneus, ilo, onnellisuus ja rakkaus. Mutta hieno ja puhutteleva Krapu!
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. Minun on vaikea suhtautua myönteisesti kiihkouskovaisuuteen ja lahkoihin. Niin monen ihmisen elämästä tulee silkkaa tragediaa ja hylkäystä, jos uskonyhteisön jättää.
PoistaAnkeaa on ollut elämä tiukan uskonnollisen katseen alla. Samoilla linjoilla olen myös Krapuni kanssa.
VastaaPoistaSana synti väkisinkin vie tekstiä uskonnolliseen suuntaan.
PoistaSe on kyllä jäänyt minullekin mieleen, että ei kehuttu vaikka kuinka hyvin pärjäsi koulussa esim.
VastaaPoistaTuo kuva tuo mieleen ne muistovärssykirjat, joihin toisillemme lapsena kirjoiteltiin.
Synti-sana oli käsittämätön, vaan en oikein vieläkään sitä sulata.
En sulata minäkään :) Vääryys on vääryyttä, ei sitä tarvitse synniksi luokitella. Aika sääli, että minunkin kiiltokuva- ja värssyvihkoni ovat vuosien saatossa kadonneet.
PoistaAhdasmielinen koti tukahduttaa helposti lasten taiteellista lahjakkuutta sulkemalla sen kaiken synniksi. Kirjoitit Maijasta isolla lämmöllä.
VastaaPoistaJotkut uskonnot ja saarnaajat paatoksella pauhasivat seuroissakin synnistä oikein sormella osoittaen. Omassa kodissani annettiin kiitosta, kun oli sen paikka. Muistan syliinkin päässeeni ja äiti auttoi joskus muistovärssyjen väsäämisessä ystävien kirjoihin.
Meillä ei tunteita paljon näytetty, mutta äiti prässäsi kasvini ja ompeli kouluaikaiset käsityöni :)
PoistaMika Waltarin mukaan elämän tärkeitä arvoja ovat suvaitsevaisuus, inhimillisyys ja kaunis turhuus.Tuota viimeistä Maija ainakin harrasti, puuttuivatko äidiltä nuo kaikki kolme?!
VastaaPoistaKaunis turhuus oli Maijan äidille näköjään kauhistus.
PoistaOlipa äiti ahdasmielinen kun vei ilon lapselta.
VastaaPoistaSanos muuta!
PoistaFeliz tarde.
VastaaPoistaIgualmente Teresa.
PoistaKarmeinta on, että näitä kieltäjiä on edelleen. Ihmisiä, jotka usknon pohjalta toimivat. Nöyryyttävät ja alistavat. Onneksi ei tarvitse asua seudulla missä näitä riittää...
VastaaPoistaSurullinen mutta niin todentuntuinen tarina.
Ahdasmielinen uskonnollisuus saa minut näkemään punaista.
PoistaNiin pienet, kauniit asiat, jotka eivät ole syntiä mutta ajankuva on ollut ehkä toinen tässä tarinassa. Minulla on vieläkin nappeja pikkuleipärasiassa. Äiti vanhuudenpäivinään leikkasi matonkuteita ja otti vaatteista napit talteen.
VastaaPoistaNiin teki minunkin äitini, mutta tämä tarina ei kerro hänestä.
PoistaViatonta turhuutta nuo Maijan iki-ihanat aarteet.
VastaaPoistaKuinka monta lasta onkaan lannistettu suvaitsemattomuudella.
Usein vielä uskonnon varjolla. Vähillä sanoilla sait sanotuksi paljon.
Kiitos Kirsti.
Poista