Celebrating Kalevala & Finnish Culture

About Kanteletar in German, English and Finnish

Heute feiern wir Kalevala und Finnische Kultur.

Die Kanteletar ist eine 1840 von Elias Lönnrot zusammengestellte Sammlung von finnischer Volksdichtung. Sie gilt als lyrisches 'Schwesterwerk' des finnischen Nationalepos Kalevala. Der Name bedeutet Kantele-Spielerin, und weist auf das traditionelle finnische Zupfinstrument hin, mit dem die Volkslieder begleitet wurden. Die Übersetzung dieser alten Gedichte ist mir zu schwierig, aber ich habe dieses Gedicht auf Deutsch und Finnisch gefunden:

Alle wundern sich im Dorfe,

sind erstaunt und schwatzen drüber,

dass ich armer Mensch noch singe,

am Gesang noch Freude finde,

dass ich spät und in der Frühe

singend durch den Weiler ziehe.

Doch ich singe meine Lieder,

summe halblaut die Gesänge

nicht im Kreise heitrer Zecher,

nicht zum Trunke, 
nicht beim Becher;

nein, ich sing' in schweren Sorgen

mit gekränktem, wundem Herzen,

lindre in betrübten Stunden

durch Gesang die bittern Schmerzen.

Lasst das Vöglein lustig zwitschern,

lasst die Trunknen fröhlich lärmen,

doch den Traurigen lasst singen,

Lieder werden Trost ihm bringen.
***

Kuuluvi kylä sanovan,

kyläkunta kuuntelevan

minun laihan laulavani,

minun hoikan huutavani,

laulavan iloista virttä

remullista riehkoavan.

En laula iloista virttä, 

remullista riehkaele 

enkä myös olven himossa 

enkä taarin tarpehessa. 

Laulan, hoikka, huolissani 

ikävissäni iloitsen, 

murajan murehissani, 

panen pakkopäivissäni.

Luotu on lintu lentämähän,

humalainen huutamahan,

viinainen viheltämähän,

huolellinen laulamahan.

***

Today we celebrate Kalevala and the Finnish Culture.

Kanteletar was published in 1840 under the name  Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä / Old Songs and Hymns of the Finnish People. Lönnrot got the foundation for the collection on his journeys in 1838 after he met rune singer Mateli Kuivalatar on the banks of the Koitere. It is very difficult to translate these old poems, so here for you a translation found online, both in English and in Finnish:

Should my treasure come

my darling step by

I’d know him by his coming

recognise him by his step

though he were still a mile away

or two miles behind.

As mist I’d go out

as smoke I would reach the yard

as sparks I woud speed

as flame I would fly;

I’d roll beside him

pout before his face.

I would touch his hand

though a snake were in his palm

I would kiss his mouth

though doom stared in the face

I’d climb on his neck

though death were on his neck bones

I’d stretch beside him 

though his side were all bloody.

***

Kun mun kultani tulisi

Kun mun kultani tulisi, 

armahani asteleisi,

tuntisin ma tuon tulosta,

arvoaisin astunnasta,

jos ois vielä virstan päässä

tahikka kahen takana.

Utuna ulos menisin,

savuna pihalle saisin,

kipunoina kiiättäisin,

liekkinä lehauttaisin;

vierren vierehen menisin,

supostellen suun etehen.

Tok' mie kättä käpseäisin,

vaikk' ois käärme kämmenellä;

tok' mie suuta suikkajaisin,

vaikk' ois surma suun eessä;

tok' mie kaulahan kapuisin,

vaikk' ois kalma kaulaluilla.

***

Tänään juhlitaan Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. 

Minä luin pienen kirjasen Valikoima Kantelettaren runoja, painettu 1950. Kanteletar on Kalevalan sisarteos, ja sen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1840 nimellä Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä. Varsin moni Kantelettaren laulurunoista kuvailee nuoren neidon miehenkaipuuta. Apeasta mielestä ja melankoliasta lauletaan myös.

Elinan surma on pitkän pitkä intohimodraama / by Juha Hurme

Koska runo on pitkä, julkaisen siitä vain viimeisen säkeistön Hurmeen analyysin jälkeen. Kirsti on muuten Klaus Kurjen mustasukkainen vaimo, Elina oli naineen miehen flamma, hurahdus. Tästä runosta Juha Hurme sanoo Finlandia-palkitussa Niemessä näin (s. 259):

"Elinan surma on täydellinen sekoitus seksiä ja väkivaltaa eli erinomainen draama. Ensimmäisessä näytöksessä julma miekkamies Klaus Kurki pölähtää joukkoineen pihalle ja kihlaa Elinan puoliväkisin. (...) Viides näytös leikkaa savuisella rauniolla itkevään Klaus Kurkeen ja katastrofipaikalle kerjäläisen hahmossa saapuvaan Jeesukseen. (...) Hieno kohtaus on myös itsemurha-avantoon halki kansallismaiseman (suo, järven jää, mäntykangas) rientävän Klaus Kurjen etääntyvä säkkipillisoolo. Ja 'Kirsti rakkina perässä' on kuolematon kolmen sanan tylytys."

Klaus tuo ajohon lähti,

pisti pillit säkkihinsä,

soitti suolla mennessänsä,

kajahutti kankahalla,

järähytti järven päässä;

ajoi päin sula'a merta,

alle aaltojen syvinten.

Se oli meno nuoren miehen,

kanssa nainehen urohon;

Kirsti rakkina perässä.

***

Ilpo Tiihosen ihastuttava runo

Kesäillan kevyt käsitteellisyys,

KLIK!

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää!

Wishing you a lovely last day of February!